Jotain 'kirjoituspöydän laatikosta' löytynyttä.. Options

[Guest_'kiko_*]

Niin..kyseinen tekele on kirjoitettu joskus kauan sitten, epämääräiseen aikaan yöllä. Mitään erityistä otsikkoa en ole keksinyt, mutta..kertokaa mielipiteitänne yms ^^

~~~~~~~~

Auringon noususta, sydämestä maan
aalto hänet harjallaan kuljettaa.
Silmänsä öiset aukaisee tuo lapsi tulen ja jään,
kohottaen pään, tervehtien elämää.

Hän on enkeli yksisiipinen, varjo valon päivien
Hahmo tuhannen elämän, todellisuuttaan etsivän
ei tiedä itsekään.
Valosta päivien, varjosta yön
saapuu hän löytääkseen totuuden pysyvän.

On monia elämiä, kohtaloita nähnyt 'lapsi' tuo
vaan koskaan ei hän päässyt rakkaansa luo.
Ei hänelle ole pysyvää, ei mitään kestävää.
Etsitkö ystävyyttä? Rakkautta kestävää?
Vain löytääksesi valheita, lupauksia...pettävää.

Hän on enkeli yksisiipinen, kulkija tyhjän ja pimeän
etsien valoa ohjaavaa, jotakin soihtua kantavaa.

Hän mihin koskeekaan, niin kaikki katoaa.
Hän valoon luo varjon, pimeyteen valkeuden.
Löytämättä paikkaa sopivaa, hämärää ei olekaan,
ei kuulu kumpaankaan.

Hän on enkeli yksisiipinen, syntynyt alla tähtien
-epätodellisten.
On elämänsä vain illuusio vailla todellisuutta

Yksin kuutamossa, kulkee aallokossa.
Valkea varjo rannassa autiossa.
Vuorelle syksyn kiipeää, tarkaten maailmaa kiinteää.
Nähden vihan, niin ja rakkauden, ilon sekä surun sen.
Niitä mukanaan kantaen tuo lapsi kristallinen.

Hän on enkeli yksisiipinen, kulussa elämän vain palanen,
tuo tyttö kristallinen.
Lailla syksyn lehtien hän menee vain elääkseen uudelleen.

On elämiään ollut monta. Läpi tien
soturien ja vanhemmuuden.
Vain aina eteenpäin jatkaen, tietä oikeaa etsien
Lepoa häneltä kiellettyä kaivaten.

"Niin kauan kuin on elämää, on toivoa", sanotaan
ja lauseeseen tuohon niin usein luottaen
nojaa myrskytuulissa elämän merien.
Vain löytääkseen uuden tyhjyyden, todeten kaiken pettävyyden.

Hän on enkeli yksisiipinen, Harhailija elämän ikuisen
Jääneenä jalkoihin, särkyen
-kuin kristalli marmoriin

Löytääkö hän auttajaa? Häntä joka kokoaa,
pelastavaa, auttavaa? Kuka haluaisi parantaa?
Kuka yksisiipisen voisi vapauttaa?

~~~~~~~~~~

Eli kommentointi vapaa.

[Guest_jumalan lahja naisille_*]

Parempaa kuin minun "pöytälaatikkotekstini". Mikä tosin ei ole kovin rankka kohteliaisuus.

Minä pidän tästä runosta!

This post has been edited by jumalan lahja naisille: 16 Sep 2004, 19:31

[Guest_Nevcoire_*]

Kaunis runo, pidin kovasti.

[Guest_Savior_*]

Aika tehokas ja rakenteeltaan varmaan tekijänsä näköinen. Välillä hän muuttui sinuksi (tai sitten runo puhutteli lukijaa?). Se oli joko irrallinen moka tai hieno oivallus. Huu nous? Kyllä minä silti tykkäsin. Erilaista hyvällä tavalla.