80 replies to this topic

[Dillinger]

Eskapismi on aivan yliarvostettu termi. Kirjan lukeminen, elokuvan tuijottaminen, tai vaikkapa netistä mielenkiintoisen artikkelin lukeminen voidaan laskea eskapismiksi koska siinähän ihminen pyrkii sulkemaan reaalimaailman ympäriltään.

Ja tässä siteeraan nyt itseään hra Holopaista jonka melkein jokaisessa haastiksessa sana nousee esiin.

[unforgiven]

Jotkut toki tarvitsevat tuollaista haavemaailmaan uppoutumista hyvinkin paljon, ymmärrän, ja näille joillekin se on elämäntapa. Itse olen hitusen samoilla linjoilla Dillingerin (tai Holopaisen?) kanssa. Huvittaa, että varsinkin tällä foorumilla eskapismi-sana on tuntunut olevan muotia siitä asti kuin Tuomas alkoi näkyvämmin puhua siitä joskus Tarjan erottamisen jälkeen.

Edited by unforgiven, 11 April 2008 - 05:09 PM.

[Narquelie]

^:DDD Vahva komppi Juzzille.

[Lethean]

^^ *komp komp*

Itselleni todellisuudenpako on aina ollut luontaista, välillä vähän liiankin, mutta en silti haluaisi käyttää itsestäni sanaa "eskapisti". Mielikuvituksen voimalla tässä mennään koko ajan eteenpäin, ja kuten varmaan melkein kaikki, en usko että osaisin elää ilman mitään reittiä ulos "todellisesta" maailmasta (jonka rajat ovat toisinaan olleet todella häilyvät). Lähinnä liitän pakoreittini itseni ilmaisemiseen - teatteri ja piirtäminen. Näytteleminen on minulle paitsi narsistinen nautinnonlähde, myös puhdistava ja vapauttava kokemus, lähes joka kerta. Mikä tahansa rooli onkin, saan olla joku muu, elää hetken maailmassa jonka luovat minä ja muut ympärilläni. Piirtänyt olen siitä asti kun sain kynän käteeni, ja se on myös pikkuhiljaa jalostunut sarjakuvien puolelle. Pelkästään realistinen potrettikuvien tuherrus toimii kuin stressipallo, maalatessa puolestaan saa sukeltaa syvemmälle väreihin.

Sitten pitäisi varmaan mainita myös Nightwish, mutta se taitaa olla vähän liian itsestäänselvää.

Edited by Lethean, 11 April 2008 - 06:09 PM.

[Lethean]

^ Tästä vielä, että minä ainakin haluan uskoa suurimman osan Nightwishin kuuntelijoista, jotka laskevat itsensä eskapisteihin, ovat löytäneet Nightwishin musiikin juuri todellisuuspaon vuoksi? Nightwishin musiikki on ainakin minusta eskapistisinta kuulemaani.

Edited by Lethean, 11 April 2008 - 09:04 PM.

[Evenfall]

Minä luen itseni eskapistiksi, vaikkakin olen samaa mieltä Blackien kanssa siitä, että kaikki ihmiset ovat jollakin tavalla eskapisteja. En tykkää itse huudella tätä, koska olen myös NW-fani ja tietää mikä seuraava kommentti on. Totta on, että kuulin termin ensimmäisen kerran Tuomaksen suusta, mutta silloin ajattelin että en minä sellainen ole.

Minä en missään tapauksessa varsinaisesti haluaisi siirtyä kokonaan tästä maailmasta jonnekin toiseen ulottuvuuteen, tarvitsen vain toisinaan jonkin sortin breikkiä ympäröivistä asioista. Leffoihin tulee yleensä kadottua ihan täysin, usein elän sen elokuvan sisällä ja sama olotila jatkuu ehkä päivänkin elokuvan jälkeen, jos elokuva onnistuu vaikuttamaan. Luultavasti tämän vuoksi olen erityisen herkkä kauhuelokuville ja muutoin mieltäjärkyttävälle matskulle (esimerkkinä No Country For Old Men) ja yritän välttää niitä viimeiseen asti.

Toisaalta usein en tietoisesti pakene. Se vain tapahtuu. Esimerkiksi Sormusten herran maailmassa tuli elettyä montakin viikkoa, kun leffat olivat ilmestyneet (innostuin samaan aikaan lukemaan kirjan) ja edelleenkin Keski-Maa onnistuu toisinaan imaisemaan minut mukaansa. Sitten Harry Potterin kuudennen osan lopun luettuani itkin varmaan sen päivän. Tosin en kyllä kehdannut sanoa asiasta kellekään. Musiikki on toinen elementti, joka usein työntää minut jonnekin ihan muualle. Rakastan sitä tunnetta. Esimerkiksi Dead Boy's Poemin alku, jossa on vain Sam ja koskettimet, on suora portti pois tästä hetkestä.

Erityisen kauniit asiat, juuri tuo DBP:n alku esimerkiksi, nyt ylipäänsä saavat minut liitelemään jonnekin tuonne taivaalle. Se on ihan ihmeellinen tunne. Yleensä en näistä tunteista puhu, koska ihmiset vain jotenkin tuntuvat nauravan niille helposti.

Minä tykkään tästä ominaisuudestani, koska tämä taivaalla liitely vain tuntuu tosi mukavalle joskus, niin kuin ei tarvitsisi huolehtia yhtään mistään ympärillä. En kuitenkaan ajattele olevani mitenkään erityinen sen takia (muiden syiden takia lähinnä päinvastoin, mutta ei siitä sen enempää), se on vain jotain mitä minä olen. Ja ihan ilman Tuomasta.

Edited by Evenfall, 11 April 2008 - 09:56 PM.

[Elaith]

Minä yleensä eskopasmapuuskissani päädyn puolestani aina tänne lankulle. Onpahan edes jossakin se pikkupomon nappi sormen liikahduksen päässä!

[Kahvisieni]

Välillä tuntuu, että jos Tuomas mainostaisi olevansa vaikkapa ekshibitionisti, niin todellisuuspakoisuuden sijaan foorumin porukka jauhaisi siitä kuinka kivaa onkaan vilautella itsestään enemmän kuin muut haluaisivat nähdä.

Minä en kutsuisi itseäni eskapistiksi. Kuten sanottua, sehän on pakenemista, ja se on aika vahva sana. Minulle kirjojen lukeminen, elokuvat ja muut ovat ennemminkin vierailua jossain toisessa paikassa, irrottautumista. Käyväthän ihmiset lomamatkoillakin ilman, että varsinaiseti pakenevat tosissaan jotain kotiinsa liittyvää. Saatan uppoutua kyllä kirjaan tuntikausiksi, kuulematta mitään ympärilläni, mutta palailen sieltä mielikuvituksen syövereistä aina takaisin, ja jatkan sitten aivot latautuneen arkipäivääni.

Joillekin kyllä varmasti pako todellisuudesta on oikeasti tärkeää, ja jopa pakollista, että pää pysyisi kasassa. Ihmiset tarvitsevat lohtua, ja sitä varmasti saa vaikkapa NW:n musiikista tai vaikka sitten Sormusten herra-kirjasta. Kunhan vain muistaa, ettei ikuisesti voi paeta kaikkea, välillä on pakko kohdata kipeätkin asiat.

[Dillinger]

Vetäkää saatanan elitistit möhnät.